23.11.2006

Liian vahvaa teetä? Ja pari muuta huomiota

Joskus saan postia jossa kysellään volgansieniteen tekoon käytettävästä teestä. Olenkin jo aiemmin varoitellut yrteistä, eli älä käytä sitruuna-, minttu-, piparminttu-, kamomilla-, salvia- ym yrttiteelaatuja. Ne voivat aiheuttaa sienen kuolemisen. Earl Grey-teessä olevan bergamontin määrä on vähäisempi, joten sitä voi käyttää volgansieniteen valmistamiseen. Tosin näin talvella on vain huomaavaista, kun lisää joukkoon tavallista teetä.

Myöskin voi käyttää vihreää, mustaa, punaista (tarkoitan tällä pu erh -teetä, en rooibosta), valkoista, keltaista tai oolong teetä. Ihan minkä värisen teen mausta itse pitää. Rooiboksen suhteen kannattaa mukaan laittaa vaikkapa vihreää teetä. Sieni kaipaa ravinnokseen nimenomaan camellia sinensis-pensaan lehdistä valmistettua teetä, ei ole merkitystä kauppamerkillä tai käyttääkö pussi- vai irtoteetä.

Talvi on sienelle kovaa aikaa ja juoma ei varsinkaan kovilla pakkasilla välttämättä jaksa valmistua normaalissa ajassa. Tällöin ei auta nuukailla teen ja sokerin suhteen. Itse noudatan vanhaa englantilaista sääntöä: one for the pot. Eli viiden litran kattilaan tiputan parikin ylimääräistä teepussia, ihan vaan varmuudeksi. Tee ei kerta kaikkiaan voi olla liian vahvaa sienelle, sen olen huomannut. Myös sokeria lisään vähän sillä hupsis-menetelmällä, siis kukkurallisia desin mittoja ja vielä puoli desiä päällä.

Kevään koittaessa en ole enää aina niin höveli ja kesällä jopa saatan siivoilla teevarastojani, varsinaisen satsin lisäksi kattilaan päätyy talven aikana hankkimiani teepusseja tai irtoteetä joka ei ehkä ollutkaan niin hyvänmakuista kuin luulin. Tai vaan on jäänyt yksi kaksi pussia orpona laatikkoon toivomaan, että tulisivat käytettyä... Syksyisin sitten taas palaan normaaliin teesekoitukseeni, jossa on puolet vihreää perusteetä ja puolet vihreää earl grey-teetä. Olen huomannut, että tämä ei muutu niin hirveän happamaksi vaikka ei heti 8 päivän käymisen jälkeen pullottaisikaan. Annan oman juomani käydä 8-10 päivää.

Eräässä postissa pari päivää sitten minulta kysyttiin vaikuttaako volgansienitee myös siten, että saa sisäistä tyyneyttä. Juomastahan on kerrottu, että sen ansiosta monet ovat alkaneet nähdä unia ja jopa hyvin todentuntuisia unia. Eihän tämä tietenkään ole mahdotonta, vaikuttaahan juoma kaikkiin sisäelimiin - miksei siis pääkoppaankin.

Itse olen reilu vuosi sitten ollut aivan burnoutissa. Kolmen vuoden työsuhteeni hyvin stressaavassa ja jopa terveyttäni vaarantavassa työssä päättyi. Koin olevani aivan takki tyhjänä, entisen ymmärtäväisen ja kärsivällisen naisen tilalla oli unihäiriöistä kärsivä stressaantunut ihminen joka oli kärsinyt työskentelystä hometoimistossa. Ai miksei juoma siis auttanut? Voiko sekään mahdottomia tehdä, jos kaikista varoitusmerkeistä huolimatta ajan itseäni loppuun, se voi vain auttaa sen minkä ehtii.

Kun siis työni päättyi ja vaihdoin työpaikkaa, pääsi parantumisenikin alkamaan. Jo parissa viikossa aloin nukkua yöni hyvin, näin jopa unia (jotka olivat olleet koko kolme vuotta poissa). Seuraavaksi aloin huomata kärsivällisyyteni vain kasvavan, stressitilanteissa silmin nähden rauhoituin ja tsemppasin muitakin ottamaan rauhallisemmin, tulee vähemmän virheitä. Vaakakin alkoi näyttää pienempiä lukemia ihan silmissä; neljässä kuukaudessa painoni putosi 12 kiloa. Sittemmin pari kiloa on palannut, mutta muutoin painoni on pysynyt kurissa. Jatkuva makeanhimoni talttui kun vaihdoin edellämainittuun teesekoitukseen ja aina kovan himon iskiessä, otin vähän makeampaa juomaa suoraan käymisastiasta parina päivänä.

Nykyisessä työssäni joudun paitsi nopeasti omaksumaan uuden työpaikan rutiinit sekä tavaroiden paikat, lisäksi 5 vakituisen on helpompi oppia minun nimeni kuin minun muistaa niitä viime kerrasta (ehkä puolen vuoden takaa!). Puhumattakaan muista paikalla olevista uusista, harjoittelijoista ym. Voin olla ylpeä 45-vuotias, sillä selviydyn tästä keikkailusta, ehkäpä 10 eri paikassa per kuukausi, hyvin. Minulle ei tarvitse sanoa samaa asiaa kahteen kertaan. Ja eniten olen ylpeä pitkästä pinnastani. Tuntuu, ettei kärsivällisyydelläni ole rajaa. Kiinnitin tähän huomiota vasta luettuani saamani postin sisäisestä tyyneydestä. Itsekin tajusin, etten lainkaan ole (joskus hyvinkin hektisissä tilanteissa) hermostunut lähes vuoteen.

Taas siis eräs asia jossa volgansienitee on auttanut. Mahdollisesti välillisesti, mutta auttanut kuitenkin.

Ei kommentteja: