Ensin intiaanisokerivolgansieniteestä. Tänään join toisen kerran tuota juomaa. Isommin en tosiaan ole ihastunut makuun, siispä lisäkokeiluja lyhyemmällä käymisajalla, joskus muuton jälkeen. En nyt näin lyhyellä ajalla osaa sanoa mitään kamalan fiksua miten juoma vaikuttaisi toisin kuin kidesokeriin tehtynä.
Eräs itäsuomalainen volgansieniystävä on kokeillut kandisokeriin tehtyä juomaa. Tässä hänen reseptinsä ja kommentti:
seos:
½ dl kandisokeria (sulatetaan sekoittaen kuumaan teehen)
1 l twinings kirsikkateetä
sieni + lientä
onnistui hyvin. Juoma on makeankirsikkaista ja vähempi hapokasta kuin earl greyhin tehty. Laitoin toisenkin satsin tulemaan.
Kandisokerista voi lukea tarkemmin vaikkapa Dansukkerin sivulta.
27.4.2007
26.4.2007
Intiaanisokerikokeilu
Kun aikanaan aloitin tämän blogini, joku laittoi kysymyksen intiaanisokerista, olenko kokeillut. Suoraan sanottuna en ollut koskaan edes kuullut mokomasta sokerista, liekö edes oikeaa sokeria ajattelin. Lahden kauppahallista sitten tuossa muutama viikko sitten näin lapun: "Intiaanisokeri". Ja pitihän sitä pussillinen ostaa. Kilohinta oli toki järkytys, kun vertaa valkoiseen kidesokeriin, lähes viisinkertainen! Ostin kuitenkin tuon reilun parin desin pussin ja päätin testata.
Kotiin päästyäni maistoin. Kuin kiteistä fariinisokeria. Jos joku olisi sokkotestinä maistattanut, niin olisin todennut olevan kuivamaan päässyttä fariinisokeria. Se myös paakkuuntui nopeasti odotellessaan teen sekaan pääsyä.
Keitin ihan normaalin teesatsin vihreästä earl grey teestä. Näin muuton alla, ei kaapistani enää muuta teetä löytynyt.
Vasemmalla on tavalliseen valkoiseen kidesokeriin tehty kasvualusta ja oikealla intiaanisokeriin tehty. Värieroa on siis huomattavasti. Kasvualusta myös tuoksui hieman siirappiselta.
Aina huomautan kaikille juomaa valmistaville ihmisille, ettei pinnalle kasvava sieni, sen paksuus tai väri tms ole millään tavoin tärkeää. Ja sitten lisään intiaanisokerisienen kuvan :-D
Tosiaankin, sieni on vain katalysaattori eikä sillä ole merkitystä. Mutta toki päälle kasvanut sieni kertoo myös onko juoma kunnossa. Homeinen sieni: kaada juoma viemäriin. Jatkuvasti ohut ja surkean reikäinen sieni: onko kasvualustassa tarpeeksi sokeria ja teetä? Onko huoneen lämpötila liian alhainen? Kiinteä tasainen sieni (paksu tai ohut): kaikki hyvin. Ja kuten kuva kertoo, ainakin ekalla kerralla käymisastiassa on tapahtunut kaikki oikein.
Vasemmalla on intiaanisokerijuoma ja oikealla vertailun vuoksi "tavallinen" juoma. Värieroa on edelleen selkeästi.
Koska en ole pieni kemisti, en siis voi testata juomasta mitään arvoja. Mutta voin kertoa makuaistimuksia. Juoma kävi 8 päivää. Perusmaku on hapan kuten volgansienitee muutoinkin tuon ajan käytyään. Se ero on, että 8 päivää käynyt vihreä earl grey valkoiseen sokeriin tehtynä ei muutu näin happamaksi vaan säilyttää makeuttaan. Vertaisin happamuutta 10 päivää käyneeseen mustaan teehen tehtyyn. Oli ihan vaikeuksia juoda tuo lasillinen juuri happamuuden takia. Jälkimakuna tuli hieman siirappinen maku kielelle.
Vaikutukset elimistöön ovat tutkinnan alla. Mutta näin puoli tuntia juoman nauttimisen jälkeen en ole havainnut ainakaan mitään negatiivisia tuntemuksia.
Mikä se intiaanisokeri sitten on?
Lähde: www.intiaanisokeri.fi
Täysruokosokeri (Intiaanisokeri) on sokeriruo'on kuivattua mehua. Lähes kaikki mehussa olevat kivennäisaineet ja vitamiinit ovat lopputuotteessa vielä jäljellä, aineiden määrä luonnollisesti vaihtelee sadosta toiseen. Ulkoisesti täysruokosokeri on tumman ruskeaa, pulverimaista, ei kiteytynyttä niin kuin raakaruokosokeri.
Raakaruokosokeri syntyy kun sokeriruokomehusta erotetaan melassi ja puhdistetaan kiteyttämällä ensimmäisen kerran. Raakasokerin sisältämien kivennäisaineiden määrä vaihtelee riippuen puhdistuskertojen lukumäärästä.
Valkoinen sokeri on jalostuksen lopputuote, jota on puhdistettu niin monta kertaa, että jäljellä on mahdollisesti vain aavistus mineraalisuoloista.
Melassi syntyy jalostuksessa sivutuotteena ja siihen jäävät sokeriruokomehussa olevat kivennäisaineet ja vitamiinit. Se on juoksevaa tumma väriltään ja voimakkaan makuista.
Fariinisokeri on valkoista sokeria, johon on lisätty hieman melassia. Sokerin väri ei johdu siitä, tuotetaanko sokeri juurikkaasta tai ruo'osta vaan jalostusasteesta.
(Alla oleva taulukko ei asetu sitten millään kunnolla, ensimmäinen luku on siis intiaanisokerin ja jälkimmäinen luku valkoisen sokerin. Taulukko kunnolla löytyy yllämainitusta linkistä)
Täysruokosokeri valkoinen sokeri
Energiaa 352 kcal 384 kcal
Vettä 5 g 0,8 g
Proteiinia 1,7 g 0 g
Rasvaa 0 g 0 g
Hiilihydraatteja 89,7 g 99,2 g
Kivennäisaineita 3600 mg 0 mg
Kalsiumia 240 mg 1 mg
Fosforia 31 mg
Rautaa 4,7 mg 0,1 mg
Natriumia 27 mg 2 mg
Kaliumia 1100 mg 3 mg
B1 vitamiinia 0,05 mg 0 mg
B2 vitamiinia 0,07 mg 0 mg
Niasiinia 0,8 mg 0 mg
Intiaanisokeri myös sisältää 17 eri aminohappoa: Isoleusiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Fenyylialaniini, Tyrosiini, Treoniini, Tryptofaani, Valiini, Arginiini, Histidiini, Alaniini, Asparagiinihappo, Glutamiinihappo, Glysiini, Proliini ja Seriini. Kidesokerista ei löydy yhtään näitä. Ken ehtii ja haluaa, voi googlettaa nuo aminohapot ja näin selvittää mitä hyötyä niistä on elimistölle, minä joudun tehtävästä luistamaan nyt vedoten muuttoon ja sen jälkeen alkavaan parin kolmen viikon rankkaan työviikkoon. Voin vain toivoa, että intiaanisokeriin tehdyssä volgansieniteessä on kaikki nämä hyvät (kuvittelen näiden olevan hyviä aminohappoja) asiat ja siis jos jotakuta ei tuo hinta pelota, niin voin suositella volkkiksen tekoa intiaanisokeriin. Käymisaika voi olla ihan hyvä lyhentää vaikka 6 päivää. Kun ehdin niin teen jatkokokeita. Myös miten syksyn pimeys vaikuttaa käymiseen. Ja jos lukijoiden joukossa on kemistejä (olisiko ihan fiksu lopputyön aihe jollekin? vink vink) jotka innostuvat kokeilemaan mitä kaikkea noista hyvistä aineosista on siirtynyt valmiiseen juomaan, ottakaa yhteyttä. Tiedoista on varmasti kiinnostuneet muutkin juoman ystävät.
Kotiin päästyäni maistoin. Kuin kiteistä fariinisokeria. Jos joku olisi sokkotestinä maistattanut, niin olisin todennut olevan kuivamaan päässyttä fariinisokeria. Se myös paakkuuntui nopeasti odotellessaan teen sekaan pääsyä.
Keitin ihan normaalin teesatsin vihreästä earl grey teestä. Näin muuton alla, ei kaapistani enää muuta teetä löytynyt.
Vasemmalla on tavalliseen valkoiseen kidesokeriin tehty kasvualusta ja oikealla intiaanisokeriin tehty. Värieroa on siis huomattavasti. Kasvualusta myös tuoksui hieman siirappiselta.
Aina huomautan kaikille juomaa valmistaville ihmisille, ettei pinnalle kasvava sieni, sen paksuus tai väri tms ole millään tavoin tärkeää. Ja sitten lisään intiaanisokerisienen kuvan :-D
Tosiaankin, sieni on vain katalysaattori eikä sillä ole merkitystä. Mutta toki päälle kasvanut sieni kertoo myös onko juoma kunnossa. Homeinen sieni: kaada juoma viemäriin. Jatkuvasti ohut ja surkean reikäinen sieni: onko kasvualustassa tarpeeksi sokeria ja teetä? Onko huoneen lämpötila liian alhainen? Kiinteä tasainen sieni (paksu tai ohut): kaikki hyvin. Ja kuten kuva kertoo, ainakin ekalla kerralla käymisastiassa on tapahtunut kaikki oikein.
Vasemmalla on intiaanisokerijuoma ja oikealla vertailun vuoksi "tavallinen" juoma. Värieroa on edelleen selkeästi.
Koska en ole pieni kemisti, en siis voi testata juomasta mitään arvoja. Mutta voin kertoa makuaistimuksia. Juoma kävi 8 päivää. Perusmaku on hapan kuten volgansienitee muutoinkin tuon ajan käytyään. Se ero on, että 8 päivää käynyt vihreä earl grey valkoiseen sokeriin tehtynä ei muutu näin happamaksi vaan säilyttää makeuttaan. Vertaisin happamuutta 10 päivää käyneeseen mustaan teehen tehtyyn. Oli ihan vaikeuksia juoda tuo lasillinen juuri happamuuden takia. Jälkimakuna tuli hieman siirappinen maku kielelle.
Vaikutukset elimistöön ovat tutkinnan alla. Mutta näin puoli tuntia juoman nauttimisen jälkeen en ole havainnut ainakaan mitään negatiivisia tuntemuksia.
Mikä se intiaanisokeri sitten on?
Lähde: www.intiaanisokeri.fi
Täysruokosokeri (Intiaanisokeri) on sokeriruo'on kuivattua mehua. Lähes kaikki mehussa olevat kivennäisaineet ja vitamiinit ovat lopputuotteessa vielä jäljellä, aineiden määrä luonnollisesti vaihtelee sadosta toiseen. Ulkoisesti täysruokosokeri on tumman ruskeaa, pulverimaista, ei kiteytynyttä niin kuin raakaruokosokeri.
Raakaruokosokeri syntyy kun sokeriruokomehusta erotetaan melassi ja puhdistetaan kiteyttämällä ensimmäisen kerran. Raakasokerin sisältämien kivennäisaineiden määrä vaihtelee riippuen puhdistuskertojen lukumäärästä.
Valkoinen sokeri on jalostuksen lopputuote, jota on puhdistettu niin monta kertaa, että jäljellä on mahdollisesti vain aavistus mineraalisuoloista.
Melassi syntyy jalostuksessa sivutuotteena ja siihen jäävät sokeriruokomehussa olevat kivennäisaineet ja vitamiinit. Se on juoksevaa tumma väriltään ja voimakkaan makuista.
Fariinisokeri on valkoista sokeria, johon on lisätty hieman melassia. Sokerin väri ei johdu siitä, tuotetaanko sokeri juurikkaasta tai ruo'osta vaan jalostusasteesta.
(Alla oleva taulukko ei asetu sitten millään kunnolla, ensimmäinen luku on siis intiaanisokerin ja jälkimmäinen luku valkoisen sokerin. Taulukko kunnolla löytyy yllämainitusta linkistä)
Täysruokosokeri valkoinen sokeri
Energiaa 352 kcal 384 kcal
Vettä 5 g 0,8 g
Proteiinia 1,7 g 0 g
Rasvaa 0 g 0 g
Hiilihydraatteja 89,7 g 99,2 g
Kivennäisaineita 3600 mg 0 mg
Kalsiumia 240 mg 1 mg
Fosforia 31 mg
Rautaa 4,7 mg 0,1 mg
Natriumia 27 mg 2 mg
Kaliumia 1100 mg 3 mg
B1 vitamiinia 0,05 mg 0 mg
B2 vitamiinia 0,07 mg 0 mg
Niasiinia 0,8 mg 0 mg
Intiaanisokeri myös sisältää 17 eri aminohappoa: Isoleusiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Fenyylialaniini, Tyrosiini, Treoniini, Tryptofaani, Valiini, Arginiini, Histidiini, Alaniini, Asparagiinihappo, Glutamiinihappo, Glysiini, Proliini ja Seriini. Kidesokerista ei löydy yhtään näitä. Ken ehtii ja haluaa, voi googlettaa nuo aminohapot ja näin selvittää mitä hyötyä niistä on elimistölle, minä joudun tehtävästä luistamaan nyt vedoten muuttoon ja sen jälkeen alkavaan parin kolmen viikon rankkaan työviikkoon. Voin vain toivoa, että intiaanisokeriin tehdyssä volgansieniteessä on kaikki nämä hyvät (kuvittelen näiden olevan hyviä aminohappoja) asiat ja siis jos jotakuta ei tuo hinta pelota, niin voin suositella volkkiksen tekoa intiaanisokeriin. Käymisaika voi olla ihan hyvä lyhentää vaikka 6 päivää. Kun ehdin niin teen jatkokokeita. Myös miten syksyn pimeys vaikuttaa käymiseen. Ja jos lukijoiden joukossa on kemistejä (olisiko ihan fiksu lopputyön aihe jollekin? vink vink) jotka innostuvat kokeilemaan mitä kaikkea noista hyvistä aineosista on siirtynyt valmiiseen juomaan, ottakaa yhteyttä. Tiedoista on varmasti kiinnostuneet muutkin juoman ystävät.
24.4.2007
Miten muuttaa sieni ja käymisastia?
Kun muuttaa paikasta toiseen, ei se ole ollenkaan hankalaa sienen kanssa. Toki jonkun verran pitää muuttaa rutiinejaan. Itse voinkin tässä nyt kertoa omasta muutostani hyvänä esimerkkinä.
Volgansienien muutto alkoi jo pari viikkoa sitten. Tein tavallista isomman satsin juomaa käymään.
Ylläolevassa kuvassa onkin "sienivarastoani". Eli isohko lasinen kurkkupurkki täynnä sienivauvoja. Lisäsin purkin täyteen "ylikäynyttä" (14 pv käynyttä) juomaa. Purkki on jääkaapissani odottamassa muuttopäivän aamua. Silloin nostan purkin yhdessä muiden jääkaapin tavaroiden (mm pullotetut juomat) kanssa laatikkoon ja autoon.
Käymisastioina käyttämäni lasiset purkit olen tyhjentänyt ja pessyt. Lisäapua sain ottamalla 5 litran teräskattilan yhdeksi apukäymisastiaksi. Siellä on vielä huomiseen asti käymässä viimeiset juomat. Sen kun pullotan, niin minulla on juomaa pullotettuna viikon satsi.
Valitettavasti näin keikkatyöläisenä ei aina voi pitää vapaata kun sitä tarvitsee. Niinpä minullakin on työvuoro vielä muuton jälkeen illalla. Vappupäivänäkin menen töihin. Mutta puran heti uudessa kodissa jääkaappitavarat kylmään. Heti kun vapaata on sen verran, kiehautan uuden kasvualustan ja laitan sen käymään. Pullotettua juomaa saatan joutua säätelemään, jos kasvualustan tekoa en ihan parissa päivässä pääse tekemään.
Näin kun muuttaa saman kaupungin sisällä, ei vesijohtovesi muutu olennaisesti sen mukaan millä puolen kaupunkia asuu. Eri kaupunkien vesijohtovesissä kuitenkin saattaa olla jopa suussa maistuvia eroja. Kannattaakin silloin varautua valmistamalla juomaa mahdollisesti parinkin viikon satsi etukäteen. Ja uutta kasvualustaa laittaessa on hyväksi hemmotella sientä: teetä ja sokeria vähän reilummin ja jos vaan on varaa laittaa aloitusnestettä myöskin reilummin, niin sienen selviytymismahdollisuudet ovat paremmat. Pidetään myös Murphyn lait mielessä ja niitä varasieniä jääkaapissa pari kappaletta - ihan kaiken varalta.
Missään tapauksessa: ÄLÄ MUUTA KÄYMÄSSÄ OLEVAA ASTIAA! Ai miks varten ei? Muuton yhteydessä astia tärisee sen verran, että varmasti sieni ja juoma menee sekaisin. Astian pohjalla on yleensä hiivaa ja sakkaa, se viimeistään saa koko astian sisällön sameaksi ja sekaiseksi. Puhumattakaan sisällön hölskyämisestä ja mahdollisesta läikkymisestä. Paljon helpommalla pääset kun ajoitat pullotuksen ja uuden satsin teon muuton ajankohtaan ja siirrät tyhjiä käymisastioita ja juoman sekä sienet tiivisti suljetuissa astioissa.
14.4.2007
Voiko vettä juoda liikaa?
Tämä ei varsinaisesti liity volgansieniteehen, mutta laitanpa kuitenkin koska Bev laittoi aiheesta taannoin postia. En tiedä liekö kyseessä taas urbaani citylegenda vai voiko joku ihminen tosiaan olla näin hölmö.
Bevin postissa siis kerrotaan, että vettä voi juoda myös liikaa. Tarina kertoo USAn länsirannikolla asuneesta nuoresta naisesta. Eräs sponsori oli järjestänyt kisan vedenjuonnista. Kuka juo eniten vettä tietyssä ajassa, voitti jonkun pelikoneen tms. Nainen osallistui kyseiseen kisaan. Ja kisan jippo olikin, ettei kesken kaiken saanut kuulemma käydä helpottamassa oloaan, vaan sen minkä juot, täytyy vaikka jalat rusetissa istuen pitää sisällään kisan loppuun asti. Nainen oli juonut tarinan mukaan gallonan verran vettä, aikaa en enää muista eli missä ajassa. Voitettuaan tuon palkinnon, nainen oli mennyt kotiinsa ja kuollut jonkun ajan kuluttua. Oli tehty johtopäätös, että kuolinsyy oli tuo 4,5 litraa vettä jonka hän oli juonut.
Sen kummemmin en ota kantaa mokomiin typeriin kisoihin tai tarinan todenperäisyyteen. Herätän kuitenkin ainakin yhden maalaisjärkikysymyksen: kun aika oli täysi ja palkinto pokattu, miksei nainen kipittänyt vessaan? Ainakaan minua ei olisi mikään mahti maailmassa estänyt juoksemasta vaikka lähimpään pusikkoon! Äitini aina sanoo: hullu saa olla, muttei tyhmä.
Liikajuomista ei minusta voi tapahtua normaaliolosuhteissa. Elimistö puskee - varsinkin kesäaikaan - hien kautta sen verran nestettä ulos, että pari kolme litraa vettä päivässä menee helposti.
Pahempi nähdäkseni on kehon kuivuminen. Kun ihminen ei juo riittävästi vettä. Itselläni on hiukan tätä vaivaa. Jos joudun työssäni puhumaan paljon, otan vesilasin työpisteeseeni helpostikin ja hörppäsen välillä. Mutta jos olen vaikkapa kotona, työskentelen jossain tilauksessa tai on vaan todella hektinen työvuoro, unohtuu vesilasi helposti. Kun sitten kurkku on kuiva ja päätä särkee, huomaan viettäneeni mahdollisesti koko päivän juomatta muuta kuin volgansieniteelasillisen ja sen perään jonkun verran vettä aamulla.
Päänsärky on yleensä ensimmäinen oire kehon kuivumisesta. Seuraavaksi alkavat sisäelimet reagoida, tulee kipukohtauksia munuaisista ym. Näitä ei pidä turruttaa pois särkylääkkein, vaan istua alas juomaan lasi pari vettä. Oman kehon kuunteleminen ja päivän tekemisien muisteleminen ovat todella tärkeitä asioita jotka nykyihminen sivuuttaa usein turhan helposti, särkylääke on niin helppo popsaista poskeen ja jatkaa kiireistä elämää.
Bevin postissa siis kerrotaan, että vettä voi juoda myös liikaa. Tarina kertoo USAn länsirannikolla asuneesta nuoresta naisesta. Eräs sponsori oli järjestänyt kisan vedenjuonnista. Kuka juo eniten vettä tietyssä ajassa, voitti jonkun pelikoneen tms. Nainen osallistui kyseiseen kisaan. Ja kisan jippo olikin, ettei kesken kaiken saanut kuulemma käydä helpottamassa oloaan, vaan sen minkä juot, täytyy vaikka jalat rusetissa istuen pitää sisällään kisan loppuun asti. Nainen oli juonut tarinan mukaan gallonan verran vettä, aikaa en enää muista eli missä ajassa. Voitettuaan tuon palkinnon, nainen oli mennyt kotiinsa ja kuollut jonkun ajan kuluttua. Oli tehty johtopäätös, että kuolinsyy oli tuo 4,5 litraa vettä jonka hän oli juonut.
Sen kummemmin en ota kantaa mokomiin typeriin kisoihin tai tarinan todenperäisyyteen. Herätän kuitenkin ainakin yhden maalaisjärkikysymyksen: kun aika oli täysi ja palkinto pokattu, miksei nainen kipittänyt vessaan? Ainakaan minua ei olisi mikään mahti maailmassa estänyt juoksemasta vaikka lähimpään pusikkoon! Äitini aina sanoo: hullu saa olla, muttei tyhmä.
Liikajuomista ei minusta voi tapahtua normaaliolosuhteissa. Elimistö puskee - varsinkin kesäaikaan - hien kautta sen verran nestettä ulos, että pari kolme litraa vettä päivässä menee helposti.
Pahempi nähdäkseni on kehon kuivuminen. Kun ihminen ei juo riittävästi vettä. Itselläni on hiukan tätä vaivaa. Jos joudun työssäni puhumaan paljon, otan vesilasin työpisteeseeni helpostikin ja hörppäsen välillä. Mutta jos olen vaikkapa kotona, työskentelen jossain tilauksessa tai on vaan todella hektinen työvuoro, unohtuu vesilasi helposti. Kun sitten kurkku on kuiva ja päätä särkee, huomaan viettäneeni mahdollisesti koko päivän juomatta muuta kuin volgansieniteelasillisen ja sen perään jonkun verran vettä aamulla.
Päänsärky on yleensä ensimmäinen oire kehon kuivumisesta. Seuraavaksi alkavat sisäelimet reagoida, tulee kipukohtauksia munuaisista ym. Näitä ei pidä turruttaa pois särkylääkkein, vaan istua alas juomaan lasi pari vettä. Oman kehon kuunteleminen ja päivän tekemisien muisteleminen ovat todella tärkeitä asioita jotka nykyihminen sivuuttaa usein turhan helposti, särkylääke on niin helppo popsaista poskeen ja jatkaa kiireistä elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
